I want to smile so much that when I'm old, people can see that lifetime joy from my wrinkles.

Kävelin tässä juuri koulusta kotiin ja ei muuten sitten millään saanut tota hymyä taantumaan! Säät on menneet taas lämpimämmiksi, onneksi. Aurinko, kirkas taivas ja kaverit koulussa sai vaan fiilikset niin superhyviksi ettei osaa ymmärtääkkään.. Tosiaan viimiset pari viikkoa on käynnissä joten kaikki on hirmuisen mukavia (vaikka ei nyt hyviä frendejä oltaisikaan, kait kaikki ihmiset haluaa tulla muistetuiksi kivoina). Se onkin kivaa tässä vaihtarin elossa, saa nauttia ihmisten hyvästä puolesta sillä usein he eivät tunne itseään velvollisiksi syventymään sydänystäviksi kanssasi. Ja sitten on ne sydänystävät :)

Mutta! Viime viikon pääsiäislomahulinasta aloittaakseni.
Ihana vaihtarikamu Hannani tosiaan tuli vierailemaan Perthistä pariksi viikoksi ja nyt sain koko viikon viettää aikaa pupusen kanssa. Eli maanantaina pakattiin kamat kasaan Hannan kanssa ja iltapäivällä lähdettiin junalla Frankstoniin moikkaamaan mun frendejä. Olihan se vaan ilo esitellä mukava suomalaistyttö pikku perheelleni.. Päätettiin sitten että pidetään bileet ja aika hurjassa turinassa ja tuiskeessa se ilta tulikin vietettyä. Niin valtavan hauskaa oli ja onneksi päästiin kuitenkin nukkumaan jossain kohtaa aamua.. Leffapäivä seurasi sitten tiistaina peittoihin kääriytyneinä.

Ei tuota rentoutumisen onnea kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä mulla oli ti iltana koulukamu Sam'in 18-vuotis syntymäpäivät. Junaan siis takaisin ja Melbourneen. Suomalaisten tiet erkanivat ja kiidin kotiin vaihtamaan vaatetta ja pynttäämään nassua esityskelpoiseksi. Sitten Sari ja Sarah ottivat meikän kyytiin ja ajettiin Samin luo. Siellä oli n 30 vierasta nauttimassa pöydän antimista - niin nuoria kuin heidän vanhempiaan. Mukavaa että tekivät noista synttäreistä myös kutsun vanhemmille eivätkä menneet tavallisen räkäkänni -kaavan mukaan. Siellä sitten sivistyneesti maisteltiin ja haisteltiin ihania kakkuja summuita salaatteja.. Puheiden, syömisen, juomisen ja tanssimisen jälkeen oli aika hypätä takseihin ja lähteä Glenferrieen jatkamaan kemuja. Itse hyppelin vähän baarista toiseen moikkaamassa kavereita, mutta edellisillalta jatkunut väsymys painoi päälle sen verran että meno hieman hyytyi ja kotitaksi kutsui klo 1.

Keskiviikkona mentiin brunch-kahville saksalaiskaveri Ellenin kanssa, hän kun oli lähdössä Australian kierto reissulleen samana iltana.. Palaa vasta meikän lähdettyä joten jäähyväis latten ja avokado krutonkien merkeissä juteltiin yleisiä ja muisteltiin menneitä. Ei edes itkettänyt kun tietää, että kyllä sitä vielä tavataan.. Tottakai tavataan! Maailma on loppujen lopuksi niin pieni paikka.







Seuraavaksi hyppäsin tramiin ja menin moikkaamaan Milaa Southern Cross stationille - taisi olla viimeinen kerta ennen sitten Suomessa jälleennäkemistä kun päästiin hengailemaan :) Kivaa oli kuitenkin, käveltiin kaupungin läpi ja ostettiin sushit lounaaksi.




Sitten piti käydä kotona vaihtamassa vaatteet ja siivoamassa vähän huonetta, sillä huone oli likainen ja illalla oli luvassa China Town -illallinen + komedia ilta Eurotrashissa med Hanna. Ruoka kiinalaisessa oli hirmu hyvää (kuten yleensä), sitten käytiin ostamassa leimat illan esitykseen. Tässä huomasimme että oli vielä vajaa tunti aikaa hukattavaksi, joten lähdettiin metsästämään hyvää jälkkäripaikkaa.. Söpö japanilainen jätskibaari tekikin tehtävänsä, jonka jälkeen oli aika taas suunnata baariin kuuntelemaan koomikoiden tempauksia. Taisin nauraa yhden kylkiluuni poikki.. Törmättiin myös tässä pikkupaikassa kaveriini Maddyyn (aikas ylläri), joka sitten anteliaasti ajoi meidätkin kotiin illalla.

Torstai-aamuna herättiin kotona Hannan kanssa, ja koska raitis ilma ei tee haittaa päätimme lähteä kävelylle. Päämääränä oli hakea Alisonilta Dexter season 4.. Sitä katsellessa loppupäivä aika mukavasti sujuikin. Kauan kaivattu rauhallinen iltapäivä! Ps I love Dexter.

Perjantai-aamuna kävin lenkillä (uudet lenkkarit jee ja flunssa selätetty!) ja päivällä.. katsoin Dexteriä. Liian jännittävä paussattavaksi! Porhalsin koko tuottarin läpi kahdessa päivässä hehh. Viideltä menin teelle naapurin Emman luo (ei oltu aikoihin nähty :o). Joidenkin ihmisten kanssa vaan NAUTTII olemisesta. Se on vaan puhtaasti ihanaa olla tiettyjen henkilöiden kanssa, ja tämä tyttö on yksi heistä.. Vaikka onkin aina myöhässä. Realiteetit realiteetteina eikä elämää oteta liian vakavasti :) Illalliseksi sitten kotiin.

Lauantai-aamuna mentiin Emman kanssa kunnon power kävelylle ja päädyttiin Whitehorse roadin kahvilakadulle, päätettiin siemaista kaffet siinä sitten aamu(päivä)tuimaan. Innostuin ympärillä tarjoiltavista omeleteista niin paljon, että pistin Emman käppäilemään kanssani läheiseen markettiin ostamaan herkkusieniä, että saan kokata (kyllä, minä..) omeletin! Namnam kananmunaa, pekonia, tomaattia ja herkkusientä.... Enemmän se ehkä muistutti vähän munakokkelia mutta hyvää oli.

Illalla mentiin mun koulutyttöporukan kanssa japanilaiseen ravintola Samuraihin illalliselle. Rakastan sushia!!! Sitä tulee kaipaamaan Suomessa - aitoa, affordable (apuaaa en millään saanut tota suomalaista sanaa päähän) ja helposti saatavilla olevaa sushia. Kuitenkin, oli kivaa nähdä taas tyttöjä loman hulinan jälkeen hyvän ruoan äärellä ja vaihtaa kuulumisia.



Sunnuntaina.. menin keskustaan Queen Victoria Marketille tapaamaan italialaisvaihtari Claraa, ostin lompakon :) ja sushia. Sitten menin kotiin enkä tehnyt mitään.

Takaisin nuoruusaikoihin > t.A.T.u - How Soon Is Now

Maanantaina Kata menee TAKAISIN KOULUUN.
Eikun.. skippaa koulun aamupäivällä lounasaikaan asti ja menee kahville Amyn kanssa. Hups. Onneksi nyt kun lähtö on suhteellisen lähellä niin opet on rentoja kouluosallistumisen suhteen.. Taino minkä ne sille edes mahtaisi, pakenenhan maasta pian. Kouluun kahdeksi vikaksi tunniksi ja sitten kotiin - kamat kasaan taaas ja Frankstoniiin.. Mentiin kuumille lähteille illalla! Ihanaa kun jotkut kaverit vaan näkee niin paljon vaivaa toisen eteen :) Nää kuumat lähteet oli siis 40min ajomatkan päässä Port Sean lähellä ja mentiin sinne Jonnyn, Beckyn ja Alicen kanssa. En tiennyt mitä odottaa, ja jännityksestä pamppaillen odotin tulevaa autosta ulos asuessa.. Kävi ilmi, että paikka on niin sanottu ulkoilmakylpylä ja hintakin oli opiskelijalle vain $20! Altaat oli tehty miellyttäviksi ja kivan muotoisiksi, mutta ilmeisesti vesi pulppusi kuumana luonnollisista lähteistä.. Unelma.

13 allasta + 2 saunaa paikasta löytyi ja suurin osa niistä oli sijoitettu ylös viettävää kukkulaa pitkin. Kaikki läpi käytyämme ilta 8-10 välillä päädyimme huipulle, jossa oli yksi iso kuuma allas ja ympärille katsoessa avartui näkymä pitkälle Port Sean ylle. Enemmän tähän aikaan tietenkin näki valoja taloista kuin maisemia, mutta katseen ylös kääntäessä sai koko kirkkaan tähtitaivaan laskeutumaan ylleen. Saa aika hyvä olla että löytää jotain romanttisempaa ja henkeäsalpaavampaa.

(kyseinen allas mutta yöversiona)

Kun olimme itseämme tarpeeksi kauan liottaneet, oli aika kääräistä pyyhkeet ympärille ja ajaa takaisin Frankstoniin. Mäkkärin kautta napattiin lattet kouraan ja mentiin kotiin viettämään Alicen ja Jonnyn kanssa kauhuleffailtaa.. Myös Jonnyn upouusi 8 viikkoinen kissanpentu osallistui leffaraatiin ja taisin räjäyttää jonkin söpöydentunnistus aivolohkonkin tuon otuksen ansiosta. Theo 4 ever <33333333..

Tiistai-päivä vietettiin kävellen Frankstoniin Alicen kanssa aamiaiselle ja suunniteltiin vierailevamme toistemme luona (home in Bath, UK).. iltapäivällä kotiin. Illalla ei millään kuitenkaan uni meinannut tulla.. Ajattelin Australiaa, Suomea, perhettä, kavereita molemmissa päissä. Valvoin 3 asti aamulla (jonka takia skippasinkin tänäaamuna 2 ekaa tuntia hups). Yhdessä kohtaa iski jonkinmoinen ahdistuskohtaus lähtemisestä ja kyyneleiltä ei vain voinut välttyä.. Mä oon ihan paniikissa!
Olen samalla niin kamalan sekaisin onnesta ja samalla haluan vaan pysäyttää ajan ja käpertyä kauhusta peiton alle. Miten tää aika voi mennä niin äkkiä? Olen kyllä ilonen että jonkinnäköstä blogia on ehtinyt pitämään, ettei ihan unohda mitä on tapahtunut..




Rakastan Australiaa yli kaiken. Rakastan Melbournea, mun kavereita, ihmisiä täällä yleisesti, rantoja, kulttuuria.. Miten kenelläkään on lupaa heittää mut näin upeaan paikkaan ja sitten vain kylmästi vetää pois? Älkää toki erehtykö, odotan jo kavereiden ja perheen näkemistä Suomessa - sehän on selvä :) Mutta niille ajatuksille on aikansa ja paikkansa.

Välillä tämän matkan aikana on tuntunut, että mieluummin vain kuolisin ja lakkaisin olemasta - elämä on niin rankkaa. Toisinaan fiilikset on olleet niin korkealla ettei edes tiedä mitä ajatella ja miten päin. Mulla on käynyt tuuri joka ei ole edes tottakaan - perhe on aivan unelma, hyvä koulu (believe it or not, I LOVE that girls' secondary college), on hyviä ystäviä, kodin sijainti on täydellinen. Vaikka kaikilla on hirveän vaikeita vaiheita elämässä, ainakin mulla on ollut - stressiä, surua ja ärsytystä - kyllä sitä silti on aika iloinen että on saanut tähän maailmaan syntyä. Epäreilua laiffi kyllä on, täytyy myöntää, mutta myös aika hurja seikkailu jos vaan uskaltaa hypätä. Mä menen kohta kotiin ja tämä kaikki on niin käsittämätöntä.

Niin hirveän käsittämätöntä.

lots of love xox