This is how I roll

Olen saanut melko liudan kysymyksiä vaihtarin elämästäni, vaihtariutta edeltävästä ajastani ja yleisesti Aussien kulttuurista.. Joten päätinpä omistaa kokonaisen postauksen kertoakseni kaiken mahdollisen reissustani mikä teitä rakkaat pikku lukiani saattaa kiinnostaa :) Koitan sisäistää niin paljon kuin paljon kuin osaan, mutta lisää kysymyksiä saa mielellään pistää jos jokin jää hampaankoloon tai korvan taakse!

Scared Weird Little Guys - Come to Australia

Eli minä Kata 17 vuotiaana lukiota kävin ahkerasti ja ajatukset vaihtariudesta oli jossain Halinallemaailman ja Aarreplaneetan välillä - niitä ei pahemmin ollut. Olin siis lukion toisella luokalla ( - kirjotukset ens vuonna suoraan jeeesss..) Olin päättänyt että vasta lukion käytyäni jälkeen lähden maailmalle.. Kuitenkin viime tammikuussa 2011 tapahtui valaistuminen.. Pari hyvää kaveri oli vaihtareina USAssa ja pidin yhteyttä heihin, kuulosti aivan mahtavalta kaikki mitä he kokivat :) myös yksi parhaista ystävistä oli ollut Ausseissa vaihdossa. Ajattelin kuinka ihanaa mahtoi olla, ja sitten yhtäkkiä eräänä talvisena yönä tajusin että onhan mulla vielä mahis lähteä! Ja tasan Australiaan. Muuten en mene.. Onhan tää the ultimate land of awesomeness ;)

Olin tosi myöhässä järjestelyissäni, otin yhteyttä kaikkiin mahdollisiin vaihtarijärjestöihin ja ASSE osoittautui hyvämaineiseksi organisaatioksi jolla vielä oli tilaa. Kaikki meni tosi nopeasti, haastattelut, lomaketäytöt (joiden takia ajattelin että hirtän itteni mieluummin kuin jatkan elämää niiden kanssa - todellinen paperihelvetti!) ja pian 4 kk päästä olikin jo aika lähteä.

Melbournea ei turhaan ole valittu maailman asuttavimmaksi kaupungiksi. Todella kaunis paikka, moderni ja muuttuu koko ajan. Keskustassa voi niin mennä aquariumiin, käydä shoppailemassa kuin istua joen varrella palmujen katveessa :) Mulla kävi aivan sairaan hyvä tuuri perheen ja asuinpaikan kanssa. Mutta täällä on myös vaarallisia alueita, ihmisiä, jengejä ja aikoja jolloin et tosiaan halua käyttää junaa yksin (mainly pimeän tultua keskusta-alueen ulkopuolella).
Asun siis vajaan 20 min junamatkan (sama kun metro) päässä keskustasta, suht rikkaalla ja turvallisella alueella.. Perheen kanssa luistaa tosi hyvin, saan aika vapaasti mennä ja tehdä mitä haluan (tietty rajojen sisällä). Eli siis voin käydä ulkona ja olla yötä kamujen luona kunhan vaan kerron kenen luona oon ja mikäli jään yöksi niin mum haluaa paikan osoitteen.. Fair enough! Kun vaan pysyn järkevänä ja luotettavana ja kerron mitä teen ja missä niin kaikki hyvin. Ei parane valehdella kauheasti host perheelle.. muuten olet liemessä jos jotain sattuu. Niin ja siitä että maksanko ite ravintolaruoat perheillallisilla, vastaus on ei. Koska oon osa perhettä, uusi tytär niille. Mutta haluan kyllä viedä ne päivälliselle ennenkun lähden ja maksaa, kiitokseksi kaikesta. Mutta tääkin voi riippua perheestä tosi paljon :) Olkaa aina valmiita tarjoutumaan maksamaan ittenne! Se on vaan kohteliasta, ei ne yleensä teitä pistä maksamaan.

Koulu on aika tiukka, koulupukua pitää pitää just niinku käsketään eikä melkein (esim iian matalasta sukkarajasta voit saada jälki-istuntoa.. ellet osaa puhua itteäs ulos siitä). Blogista näätte aika pitkälti mitä puuhailen vapaa-ajallani. ASSElla on melko tiukat säännöt ja tosiaan enemmän mua koskee täällä tän aussien yhteistyö-organisaation säännöt.. Vaikka ne aika samat onkin. Ei siis alkoholia, huumeita, extreme urheilua, työpaikkoja, auton ajamista, tatuointeja, läväreitä.. Tossa nyt semmosia mitä nyt muistan! Ainiin ja hämmentävää oli et en tiennyt et tää järjestö ei halua et oot yötä kenenkään luona ilman et ne on tsekanneet sen perheen. Lol I say haha.. Mun perhe antaa mun elää aika vapaasti, mutta samalla kaikki on tosi kiireisiä yliopistojen, koulun ja työn kanssa.

Loppupeleissä siis kaikki kiteytyy perheeseen; riippuu täysin tuurista ja OMASTA ASENNOITUMISESTA. En pysty painottamaan tota tarpeeksi! Mähän saattaisin asua maalla farmilla tunnin päässä mistään kaupunkialueesta (muutamalla kaverilla näin).. Silloin ois erilainen kokemus verraten tähän mun kaupunkielämään, mutta varmasti ottaisin kaiken irti siitä. Joka ikinen vaihtari tietää et tän matkan onnistuminen on itestä kiinni. Älkää siis ikinä arvostelko ihmisiä, paikkoja, perhettä tai ympäristöä pelkän ensivaikutelman perusteella.. Give it a shot and see what happens :)

Ihmiset täällä. Rakastan niitä.. Tosi avoimia, hymyileviä ja reippaita juttelemaan jos vaan tilaisuus osuu! Täällä ei yleensä saa mulkoilevia katseita jos bussipysäkillä tokaiset jotain säästä naapurille, kun taas Suomessa vastaus olisi suurimmaksi osaksi varmaan katse joka kertoo henkilön kysyvän itseltään onko toinen kännissä.. Stereotypioita, tiedän.

Koulussa silti siis erityisesti tytöt saattaa käyttäytyä kun suoraan Mean Girls leffasta, aika epäkypsiä osaavat olla välillä (bitchy!) ja sit taas ylitsepursuavasti ilmaisevat rakkauttaan sua kohtaan :) Söpöä, itteeni alkaa välillä tosin ärsyttää.. Olkaa valmiita vastaanottamaan I love you kommentteja (tietty jos siis saatte hyvii frendei ehheh) ite vähän häkellyin niistä aluksi. Mulla on tietty tosi erilaista koska oon tyttökoulussa, mut ei se oikeest oo niin ihmeellistä ja erilaista, noi tytsyt on mulle aivan uskomattoman tärkeitä jo nyt :)
..kaikki ihmiset kuitenkaan ei aina vaan oo kivoja. Then Im just like >

Jos pitäis värein kuvailla niin aussit ois kirjavia ja suomalaiset vaaleansinisenharmaita.. Kaipaan silti tietty mun kavereita, perhettä ja perinteisiä suomalaisia ruokia (mustikkakeitto, karjalanpiirakat, ruisleipä, saarioisen pitsat ymsyms). Kaipaan myös elämän helppoutta Suomessa.. Täällä tuntee et varsinkin alussa pitää koko ajan yrittää kamalasti ihmisten kanssa, tutustua ja jutella niin pal kun pystyy.. Rasittaa toisinaan kun koti ikävä iskee, mutta kyllä sit taas pian tajuu miks haluaa olla täällä. Pitää myös lopettaa "Mitä ihmiset ajattelee musta" ajattelu, tai ainakin vähentää sitä.. Muuten ajat itsesi hulluksi :) Kaikki on kiinnostuneita siitä mitä vaihtarit tekee. Mutjoo.. sääkin paranee kokoajan kun kesä on tuloillaan!

Melbournen säälle voisinkin omistaa kirjan. Se vaihtuu kokoajan! Oikeesti, yhtenä hetkenä saattaa olla pilvetön taivas kirkkaine aurinkoineen ja 5 minuutin päästä sataa kaatamalla.. Me voidaan saada neljä vuodenaikaa yhden päivän sisällä (yleinen vitsi). Mut täällä tosiaan on aika kylmä talvella, kun taas pohjois Australiassa on pidempi aika vuodesta lämmin - lämpötilat ON erilaiset eri puolilla ausseja!

Enkun kaa ei ole ollut ylitsepääsemättömiä ongelmia. Olin hyvä enkussa jo tänne tullessa ja parantunut vaan.. Slangisanoja on joutunut kyllä opettelemaan, niitä on täällä paljon.. Aussit myös rakastaa aksentteja! Ite kuulostan ihan amerikkalaiselta kuulemma, koitan päästä eroon siitä!! Kuitenkin fakta on se et saat ihmisten huomion helposti jos omaat ulkomaalaisen aksentin hahahha..

Yhteenvetona, vaihtarina on välillä uskomattoman rankkaa, itkuilta ei voi säästyä eikä turhautumiselta välttyä.
>> ajattelet suunnilleen näin:

......Silti täällä kasvaa tosi paljon ihmisenä ja olen aivan varma että menen takasin Suomeen jossain määrin uudestisyntyneenä ihmisenä :) Vaikka tä on vaikeeta, kannustan jok ikistä joka edes harkitsee vaihtoa olemaan rohkeita ja lähtemään! Tällasta ei voi kokea muuten, eikä näitä asioita oppia toisella tavalla kuin matkustamalla.. Etenki Australia on aivan mahtava maa, mainio kulttuuri ja kaunis luonto. Vaihto on niin jees.. vaikka perhe ketuttais, paikka olis aivan hanurista ja ihmiset ärsyttäis, ainakin oppii jotain aivan uutta itsestä ja muista ihmisistä. Jos ei muuta ni ainakin oot ruskettunut ku meet takas Suomeen. Ja hei, voi kertoa lapsille että ulkomailla on asuttu! Ja mun tapauksessa AUSSEISSA. En vois tota ylpeämmin sanoa :) Mul on nyt yhteyksiä tänne niin että voin matkustaa koska vaan ja asua jonkun luona + muista vaihtareista oon saanut ystäviä ympäri maailmaa! Nimim. meen ens lokakuussa Pariisiin moikkaamaan hyvää tyttökaveria :)

Ps. Te jotka pelkäätte lihomista. C'moon se muutama lisäkilo EI OLE MITÄÄN verrattuna siihen mitä koette täällä, mitä ihania ruokia saatte maistaa ja millasta stressiä opitte käsittelemään.

Huh. Siinä se.. Voisin kirjottaa vielä saman verran lisää ja 8 kertaa sen verran mutta lopetan nyt. Mielipiteeni tuli varmaan esille tarpeeksi vahvasti. Luen tän varmaan myöhemmin läpi kun nyt koko tekstin kerralla pieraisin ja hämmästyn millanen fanaatikko oon.. Ettäjuu nauttikaa nyt mun aivojen uunituoreesta leivoksesta :)

JA MANGOT ON IHAN SAIRAAN HYVII TÄÄLLÄ